Vuoden 2007 leiri - osallistujan kertomus

20-vuotias Ulla Kulju on tullut leirille Kemistä. 15-vuotiaana
lumilautailuonnettomuudessa halvaantuneille Kuljulle leiri on näytön
paikka. "6-vuotiaana sanoin ensimmäisen kerran, että menen armeijaan, mutta se
haave jäi sitten toteutumatta. Täältä haetaan samankaltaisia kokemuksia
kuin armeijasta. Odotan sellaista kokonaiselämystä telttaöineen ja
kipinävuoroineen", omassa maastopuvussaan leirille saapunut

Kulju kertoo...
Seikkailin netissä kuten aina ennenkin ja tällä kertaa selailin myös
maanpuolustuskoulutuksen sivuja, josko löytyisi jokin mukava kurssi jolle
osallistua. Siinä se oli, jotain mitä olin odottanut ehkä koko
pyörätuolissa oloaikani. Oulun Hiukkavaarassa järjestettäisiin
liikuntarajoitteisille oma maastoleiri. Tutkailin leirin ohjelmaa ja
huomattuani että kurssiin sisältyy RK-ammunnat, osallistumiseni oli taattu.
Sillä sekunnilla, hetkeäkään miettimättä olin ilmoittautunut kyseiselle
kurssille. Nyt piti enää odottaa vastausta.

Jännityksellä odotettu vastaus tuli kuin tulikin ja odottaminen tuntui
pitkältä. Niin se sitten kuitenkin koitti tuo kauan odotettu päivä, jolloin
minun piti olla Oulun Hiukkavaarassa klo 10:00 lauantaiaamuna 26.5.2007.
Tottuneesti heräsin 07:00 ja ryhdyin pukemaan maastovaatteita päälleni.
Tiesin jo etukäteen, ettei kurssille tarvitse pukeutua omaan maastopukuun
vaan, että kaikki varusteet annetaan meille puolustusvoimien puolesta,
mutta koska en koskaan päässyt armeijaan halusin eläytyä tähän
armeijahenkiseen viikonloppuun täysillä.

Uudet pakasta vedetyt maastohousut sekä kiiltävät maiharit jalassa,
Ristituli Ry:n musta t-paita ja vihreä kenttälakki päässä saavuin
Hiukkavaaran kasarmialueelle hieman ennen klo 10:00. Paikalla olivat jo
melkein kaikki muutkin ja kurssi alkoi varusteiden jaolla. Maastopuku
vuosimallia 62, sissitakki, sorsa, kumisaappaat, villasukat jotka asiaan
kuuluvasti olivat kuin peltiä, sadeviitta, lisko –hansikkaat,
kaasunaamarilaukku, ensiapuvälineet jne. Kaikki pakattiin puolustusvoimien
tarjoamaan reppuun ja oma makuupussi päälle. Varustus oli valmis.
Jokaiselle jaettiin vielä sotilasarvo, jotta jonkinlainen sotilaallinen
järjestys olisi mahdollista. Itse, sain korpin hihamerkin.

Kun varusteet oli kasattu ja reput pakattu oli aika pystyttää leiri. 2 kpl
puolijoukkuetelttoja nousi pystyy jokaisen miehen ja naisen voimin. Kaikki
olivat kiitettävästi mukana ja antoivat kaikkensa. Toiseen telttaan
asutettiin vihreä –joukkue ja toiseen sininen –joukkue. Itse kuuluin
siniseen porukkaan. Kuten oikeassakin armeijassa täälläkin syötiin, ja
paljon. Oikeastaan aina kun oli vapaata niin syötiin. Pieniruokaisena
ihmisenä olinkin heti alusta pulassa, ruoka oli hyvää mutta minkäs teet kun
maha on tehty vain ja ainoastaan yhdelle lämpimälle ruualle päivässä.

Oli aika ryhtyä tositoimiin. Kenttäkeittiö poistui ja meillä alkoi
siirtyminen miinanraivaushommien kautta ampumaradalle. Päivästä tulisi
hieno. Tiesin sen jo nyt vaikka vettä tihkuikin, mikään ei voisi pilata
tunnelmaa eikä omaa fiilistäni. Osallistuin miinanraivaukseen jollakin
uskomattoman pelottavalla ja futuristisella sähköpyörätuolilla joka toimi
ryhmämme miinanraivauskoneena. Normaalisti en käytä ollenkaan
sähköpyörätuolia joten sillä ajaminen oli haastavaa jo sinänsä. Mutta niin
löytyivät yhdessä toisen miinanraivaajan kanssa kaksi telamiinaa mitkä piti
raivata tieltä, jotta NASU pystyi siirtämään loput ryhmästämme
ampumaradalle turvallisesti.

Ammunnoista vastasi Oulun reserviläiset. He olivat varustautuneet
Saksalaisvalmisteisten RK 62 rynnäkkökiväärein. Nämä aseet käyttävät
hyväksi havaittua 7.62x39 kaliiperin kovapanoksia, joka mahdollistaa tarkan
tappavan osuman jopa 800metriin. Kyseinen ase on saanut suuria vaikutuksia
Mihail Kalasnikovin tunnetusta AK-47 mallista. RK 62 on varustettu joko
umpinaisella tai kevennetyllä taittoperällä, kumisella etutukilla sekä
diopteritähtäimellä. Käytössämme ollut malli oli umpiperäinen versio.

Tätä olin odottanut siitä hetkestä kun rullasin Hiukkavaaran
kasarmialueelle. This is it.. Kun pakolliset ja erittäin tarpeelliset
turvaohjeet oli käyty läpi, oli ammunnan vuoro. Asetuin maahan mahalleni,
otin aseen käteeni. Tottuneesti lipastin ja latasin aseen käyttövalmiiksi.
Olen koko pienen elämäni ollut kiinnostunut aseista ja ampunutkin
aikamoisella kasalla kaiken maailman tussareita. Harrastan airsoftia ja
olen kokelaana kemiläisessä Ristituli Ry:ssä, joten armeija ja aseet ovat
suuri osa jokapäiväistä elämääni. Siksi tämän kurssin mahdollistama RK
-ammunta olikin minulle elämää suurempi tapahtuma. Sain ampua useamman
kymmenen paukkua ja sainkin toisen taulun tulokseksi 85 pistettä, joka
lähentelee jo kiitettävää ampumasuoritusta.

”This is my rifle. Without me, my rifle is useless. Without my rifle I am
useless”
– Full Metal Jacket

Ammunnan jälkeen marssimme pois ampumaradalta ja aloitimme rastikoulutuksen
joka sisälsi GPS-, ensiapu- sekä ryhmähenkiharjoituksen. Tehtävänä oli
etsiä GPS -laitteen avulla haavoittunut ja antaa tälle ensiapua sekä
kuljettaa hänet tapaamispaikalle. Matkan varrella oli muutama rasti jossa
piti löytää ryhmämme värikoodia vastaava betonilaatta, ottaa se kantoon ja
purkaa rastialue. Tässä tehtävässä oli tarkoituksena, se ettei kaveri
jätetä tilanteessa eikä toisessa, joten pyrimme siihen, että kaikki tai
ainakin suuri osa ryhmästä saatiin mukaan rastille.

Rastikoulutuksen jälkeen minä ja muutama muu aseveljeni jäimme tekemään
tiesulkua kasarmialueen ja ampumaradan välille n. Klo.20 jälkeen. Kun
tiesulku oli valmis tuli toiset kolme ”varusmiestä” vapauttamaan meidät
tehtävästämme ja he jäivät tiesululle väijyyn. Toinen väijypaikka oli
kasarmialueella rakennuksen toisen päädyn varmistaminen aina klo 24.00
saakka. Loppuilta meni iltahartautta kuunnellessa, nuotiolla sota-aiheisia
lauluja laulaessa ja kipinävuoroja jakaessa.

Suorastaan surkeasti nukutun yön ja midnight special - kipinävuoron jälkeen
herätys ”komppaniassa” tapahtui klo 0730. Taas valmistauduimme syömään klo
0800. Aamupalan jälkeen vuorossa oli telttojen ja tiesulun purku. Minut ja
aseveljeni Pete S. lähetettiin purkamaan eilen illalla kasattu tiesulku ja
palauttamaan telamiinat kasarmialueelle. Kun palasimme, leiri oli jo
purettu ja valmistauduimme suojelukoulutukseen. .